Hidastetöyssyt

Amsterdam on tunnettu kattavasta ja toimivasta pyöräilyverkostostaan. Jo senkin takia kaupunki oli erittäin mielenkiintoinen matkakohde meille tuleville liikenneinsinööreille. Pyörätiet kulkivat sulavasti muun liikenteen seassa ollen kuitenkin oma kokonaisuutensa. Välillä pyörätiet pujottelivat puistojen läpi, silloinkin selkeästi kävelyteistä eroteltuina. Pyöräteillä oli suojatiet jalankulkijoita varten ja pyöräilijät olivat väistämisvelvollisia. Pyöräteillä oli jopa paikoin omat liikennevalotkin!

Pyöräteiden ajokaistamaisuus näkyy hyvin.

Pyöräkaistalla olevat hidastetöyssyt.

Muistuttivat pyörätiet muillakin tavoin ajokaistoja. Pyöräteillä oli nimittäin ihan omat hidastetöyssynsä. Kävelessämme Rain metropysäkiltä messukeskukseen huomasinne, että pyörätiellä lähestyvästä risteyksestä varoitettiin hidastetöyssyin. Neljän tien risteyksessä töyssyt olivat joka suunnassa. Idealtaan ne olivat luultavasti samanlaisia kuin ajokaistoillakin, kulkua hidastavia, mutta rakenteeltaan erilaisia mihin täällä Suomessa on ainakin totuttu. Töyssyt olivat vain pieniä kumpareita suomalaisten töyssyjen rinnalla ja niitä oli usein kaksi peräkkäin. Näin ne aiheuttivat aaltomaisen pinnan.

Hidastetöyssy autotiellä ennen risteystä.

Myöhemmin samana päivänä huomasin kuitenkin, että myös kaduilla hidastetöyssyt olivat samanlaisia, vain pieniä kumpareita. Sitä en voi sanoa, että kaikki hidastetöyssyt olisivat Hollannissa tai edes Amsterdamissa aina pieniä kumpareita, mutta sellaisiin oma havainnointini rajoittui.

Toinen asia, mihin töyssyissä kiinnitin huomiota, niin pyöräteillä kuin ajoradallakin, oli tiemerkinnät. Ne olivat molemmissa samanlaiset. Merkintänä käytettiin tien suuntaisia viivoja, joiden mitta vuorotteli lyhyemmästä vähän pidempään. Suomalaisen silmään merkintä näytti perin erikoiselta, mutta toisaalta niin näytti moni muukin asia Amsterdamissa.

Ruudullinen hidastetöyssymerkintä korttelin päästä Uudenmaankatua.

Hämmentävintä kuitenkin oli se, että kotiin palattuani huomasin samanlaisia merkintöjä Hyvinkäällä. Syödessäni Turkinpippurin kattoterassilla herkullista rullakebabia ja nauttiessani kevään auringosta havaitsin Uudenmaankadun ja Salonkadun risteyksessä olevan hidastetöyssyn merkinnät. Mutta toisin kuin Amsterdamissa, merkinnät oli tehty erivärisillä tiilillä. Aluksi ajattelin, että merkintätapa johtuu Uudenmaankadun korjauksesta, joka jatkui läpi syksyn. Nopea vilkaisu ystäväämme Google Mapsiin kuitenkin varmisti, että merkintöjä on käytetty Uudenmaankadun varrella jo jonkin aikaa. Muualla Hyvinkäällä kuitenkin käytetään ohjeiden mukaisia merkintöjä.

 

Hidastetöyssy Uudenmaankadun ja Pappilankadun risteyksestä.

Ohjekuva hidastetöyssymerkinnöille. Liikennevirasto 2015.

Jäin pohtimaan asiaa. Mikä sattuma, että olin juuri aikaisemmin nähnyt samanlaisia merkintöjä Keski-Euroopassa ja sitten törmään samaan kotikaupungissa. Suomessa kun tavallisesti merkattaan hidastetöyssyt ruuduin eikä viivoin. Tutkin Liikenneviraston tuoreinta tiemerkintöjen suunnitteluohjetta, joka on julkaistu vuonna 2015, jospa siellä olisi mainittu uusi merkintätapa. Siellä oli samat ruudut kuin vuoden 2004 samannimisessä julkaisussa. Toki ohjeet on tarkoitettu lähinnä maanteille, mutta toisaalta ohjeissa puhutaan kuitenkin yhtenäisen merkintätavan puolesta. Liekö tämä sitten on jonkin uuden ja raikkaan kokeilemista, K. Kiurun omaa luovuutta vai jatkuuto tavan juuret kauaskin menneisyyteen, ken tietää. Pitäisi kai ottaa yhteyttä ja kysäistä.

Mira Linna
Kuvat: Mira Linna ja Janne Mörttinen (ja Liikennevirasto julkaisu "Tiemerkintöjen suunnittelu", 2015)

Reipas reissu Amsterdamissa

Opiskelijaryhmän astuessa KLM:n koneeseen jäi taakse vielä silloin talvinen Suomi ja Helsinki. Kohteenamme oli tällä kertaa Alankomaiden Amsterdamissa järjestettävät Intertraffic 2016 -messut. Liikennealan opiskelijoiden näkökulmasta matkakohteena Amsterdam oli myös mielenkiintoinen, sillä se on monella tapaa edelläkävijä liikennesuunnittelussa. Muunmuassa pyöräily on saatu erinomaisesti integroitua tieverkkoon ja kaikki liikennemuodot on otettu tasapuolisesti huomioon.

Amsterdamin maisemaa lentokoneesta

 

Ensimmäinen päivä kului matkustamiseen Helsingistä Amsterdamiin. Lentokoneella matkustaminen on ehtinyt opintojen aikana tulla tutuksi kaikille, jopa niille jotka lensivät ensimmäistä kertaa opintojen ensimmäisellä ekskursiolla syksyllä 2014. KLM:n erinomainen palvelu oli huippua verrattuna erääseen kotimaiseen toimijaan ja huolimatta hieman epävakaisesta säästä, kone laskeutui tasaisesti Schipholin kentälle.

Vaihtoehtoisia laskeutumispaikkoja Schipholin kentällä

Matka Schipholin lentokentältä jatkui junalla. Vieraskielinen lippuautomaatti tuotti pieniä hankaluuksia, mutta niistäkin selvittiin paikallisten avulla. Myös laiturit olivat hieman sekavia ja satuimmekin nousemaan junaan, mikä meni suoraan Amsterdamin Centraal Stationille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme jääneet junasta Lelylaanin asemalla, josta hotellille olisi ollut lyhyempi matka raitiovaunulla. Kiersimme kuitenkin keskustan kautta, josta matka hotellille taittui raitiovaunulla nro 17.

Hotel New West Inn

Hotellin lounge

Parinkymmenen minuutin matkan jälkeen ja lyhyen kävelymatkan jälkeen saavuimme hotellille, joka ulkonäöstään huolimatta oli hyvinkin siisti ja asiallinen. New West Inn toivotti meidät tervetulleeksi Amsterdamiin.




















Ensimmäisenä iltana pieni ryhmämme siirtyi läheiseen turkkilaiseen ravintola Sahaniin, eikä se ollut mikään peruskebabmesta. Neljän tähden ravintolan kebabannokset olivat täyttäviä ja erittäin maukkaita.

Neljän tähden kebab riisillä

Toisen päivän kohde ja matkamme päätarkoitus, Intertraffic 2016 -messut järjestettiin RAI-keskuksessa. Keskukseen oli noin parinkymmenen minuutin matka, joka taittui kätevästi ensin raitiovaunulla ja sitten metrolla. Opasteet paikalle oli hyvät ja retkikunta saavutti määränpään suunnitellusti.

Welcome to Intertraffic!

Messut olivat kokoluokaltaan aivan erilaiset kuin Persontrafik -messut, joissa opiskelijaryhmä vieraili syksyllä 2014. Viisi teema-aluetta käsittävä messualue tarjoili alan uusimpia innovaatioita ja mahdollisuuksia luoda uusia suhteita. Pysäköintiin, liikenteenohjaukseen, infrastruktuuriin, liikenneturvallisuuteen ja viisaaseen liikkumiseen keskittyneet alueet olivat kaikki täynnä näytteilleasettajia ympäri maailmaa ja näiden lisäksi oli mahdollisuus osallistua erilaisiin luentoihin.

Näitä on nähty jo Riihimäelläkin

Parkkimittareita jokaiseen makuun

Liikennevalojakin voi olla montaa mallia

Myös liikennemerkkejä oli moneen lähtöön

Yksi päivä hujahti messuilla nopeasti ja tarjontaa olisikin ollut useammaksi päiväksi. Osa opiskelijoista päättikin jatkaa messujen tutkimista myös seuraavana päivänä. Nälän ja väsymyksen iskiessä oli aika siirtyä loppuillaksi tutustumaan Amsterdamin ravintolakulttuuriin.

Täysin perinteistä alankomaalaista ruokaa Amsterdamista on hyvin vaikea, ellei mahdotonta löytää. Tämä johtuu kaupungin sijainnista, minkä seurauksena eri kulttuurit ruokatapoineen ovat sekoittuneet hyvin voimakkaasti paikallisiin tapoihin. Eräässä pienessä mutta idyllisessä ravintolassa toivoimme tarjoilijalta kuitenkin jotain perinteistä ja alkupaloiksi saimmekin raakaa silliä, jonka sisälle oli kääritty suolakurkku. Omaperäinen makupala, joka jakoi pöytäkunnassamme mielipiteitä.

Kalaherkku

Turska-annos

Ravintolan nimi

Kolmantena päivänä osa opiskelijoista palasi messuille, mutta meidän pienemmän retkikuntamme päätti pitää turistipäivän. Lähdimme suhteellisen aikaisin aamulla seikkailemaan raitiovaunulla ympäri kaupunkia, tavoitteena käydä vilkaisemassa muutamia nähtävyyksiä. Ohessa kuvia turistikohteista, joissa kävimme. Kävimme myös kanava-ajelulla, mikä oli erinomainen tapa nähdä kaupunkia hieman erilaisesta näkökulmasta. Veneen nauhoitetut selostukset ja kipparin tietoiskut tekivät veneretkestä mielenkiintoisen.

Näkymiä kanava-ajelulta, Centraal Station

Kumpi väistää?

Illalla syttyivät valot

Kansallismuseon edessä olivat kuuluisat I AmSterdam kirjaimet

Tuttu nimi

Alankomaiden korkein tuulimylly, alakerrassa panimo

Tuulimyllyn pienpanimo

Amsterdamia oli nyt nähty useampi päivä ja oli aika siirtyä hieman sivummalle keskustan vilinästä. Neljäntenä päivänä lähdimme siis kohti Rotterdamia ja satama-aluetta, jossa meille oli järjestetty ohjelmaa. Amsterdamista Rotterdamin kautta Hoek Van Hollandiin matka kesti yli tunnin ja aikaisen aamun sekä epävakaisen sään myötä fiilikset olivat monipuoliset. Sää satama-alueella vaikutti sateiselta, mutta siitä huolimatta kaikki vuokrasivat kylältä polkupyörät. Hoek Van Hollandista matka jatkui vesibussilla Maasvlakteniin, jossa pyöräiltiin vielä 3 kilometrin matka esittelykeskukselle.

Rotterdamin Centraal Station

Tandem

Taajamajuna merenrantaan

Vesibussi

Esittelykeskuksella meille oli tiedossa yksityinen esittelytilaisuus, mutta ennen sitä hyppäsimme pienen laivan kyytiin, joka kiersi Maasvlaktenin satama-altaita. Altaita ympäröi aallonmurtajat ja konttien purkualueet, joiden maaperä on pumpattu merenpohjasta ja isoimmat lohkareet kuljetettu muualta. Lisää Maasvlaktenista voi lukea Henri Käen blogikirjoituksesta, missä kerrotaan tarkemmin alueen rakentamisesta.

Satama-alueen laiva

Matkalla nähtiin konttiliikennettä

Laiva on lastattu

Satamasta

Kierroksen jälkeen siirryimme välipalalle esittelykeskukselle, josta löytyi myös nuorempaa väkeä inspiroivia, interaktiivisia pelejä ja simulaattoreita. Näillä oli mahdollista kokeilla esimerkiksi konttien siirtämistä laivaan ja ruoppausaluksen käyttöä.

Ruoppauskonesimulaattori taitavan opiskelijan käsissä

Auditorioesittelyn piti entinen kemikaalitehtaan insinööri. Hän on ollut jo useamman kymmenen vuoden ajan Maasvlaktenin parissa ja tuntui tietävän todella paljon paikasta ja sen historiasta. Mielenkiintoisen ja tiedontäyteisen luennon jälkeen oli aika siirtyä takaisin polkimille ja lähteä kohti vesibussin pysäkkiä. Aurinkokin alkoi pikku hiljaa paistamaan ja onneksemme paluumatkalla oli tällä kertaa myötätuuli.

Tulevaisuuden kuva satama-alueesta

Majakka kuivalla maalla

Sää suosi pyöräilyä, ainakin paluumatkalla

Viimeisenä iltana uni painoi silmään jo aikaisin ja seuraava päivä kuluisi lähinnä kotimatkan teossa. Jälleen kerran ekskursio oli ollut onnistunut ja opettavainen ja antanut hyviä eväitä tulevaisuuden liikennesuunnitteluun myös Suomessa. Vieraanvarainen ja ystävällinen Amsterdam teki lähtemättömän, hyvän vaikutuksen eurooppalaisella avoimuudellaan. Reissu oli monelle ensimmäinen Amsterdamiin, mutta tuskin viimeinen.

Henri Käki, Kirsi Kangasmaa & Miikka Hara

Zürich & Amsterdam 4.-6.4.2016

INLINU14-ryhmän tie suuntautui Intertraffic 2016 -messuille Amsterdamiin huhtikuussa, viikolla 14. Muu ryhmä matkusti suoraan Suomesta Hollantiin, mutta me suuntasimme Aapo K:n kanssa ensin vähän etelämmäs, Zürichiin Sveitsiin. Zürichissä oli alun perin tarkoitus käydä yritysvierailulla yrityksessä joka valmistaa quadrokoptereita, ja jonka kanssa Aapolla on ollut yhteistyökuvioita omaan videoliikenteenlaskentaprojektiinsa liittyen. Yritysvierailu kuitenkin peruuntui edellisellä viikolla, joten Zürichissä käynnistä tuli vain päiväretki komeisiin sveitsiläisiin maisemiin.

Kaupunki on rakentunut matalahkojen vuorten väliseen jokilaaksoon, Zürich-järven päähän. Liikenteellisesti kaupunki oli mielenkiintoinen, ensimmäisenä rautatieasemalta ulos tullessamme huomasimme kuinka hiljaista keskellä päivää oli. Autoliikenteestä lähti todella vähän ääntä, ja pohdimme että siihen vaikutti ainakin ns. "hiljainen" asfaltti, ja mahdollisesti myös tiukemmat melurajoitukset.


Raitiovaunuliikennettä kaupungin keskustassa näytti olevan erittäin paljon, vähän liioiteltuna joka kadunkulmassa oli raitiovaunu menossa johonkin suuntaan koko ajan. Yksityiskohtana bongasimme myös roskisratikan, kaupungin laaja ratikkaverkko mahdollistaa verkon käytön myös logistiikkaan. Polkupyöräily vaikutti myös olevan suosittua, mm. päärautatieaseman pyöräpysäköinti oli täynnä, vaikka paikkoja olikin erittäin runsaasti.

Zürichissä tärkein liikennealan oppi löytyi Central-nimiseltä raitiovaunupysäkiltä. Pysäkillä oli ratikkaliikennettä kolmeen suuntaan, ja toteutustapa oli suomalaisesta näkökulmasta aika erikoinen. Osa matkustajista mm. nousi suoraan toisen linjan kiskoilta kyytiin, ja osa laitureista oli vajaamittaisia. Ehkä Suomessakin olisi mahdollista tehdä joustavampia ratkaisuja, eikä aina todeta standardin mukaisen ratkaisun olevan sopimaton johonkin. Onko esimerkiksi rautateillä jokaisen uuden pysäkin oltava täydellisin asemarakentein, alikuluin jne. rakennettu (ja kallis), vai olisiko mahdollista toteuttaa kevytrakenteisempi ratkaisu, ja saada siten palvelua aikaiseksi halvemmalla useimmille matkustajille...

Zürichistä suuntasimme maanantai-iltana kohti Amsterdamia yöjunalla. Etukäteen pitkältä vaikuttanut junamatka, 12 tuntia, meni ihan mukavasti nukkuessa, mitä nyt naapurihytissä vähän kolisteltiin yöllä... Keskellä yötä (noin kolmen aikaan) juna oli pysähdyksissä noin tunnin verran, kun Münchenistä Amsterdamiin matkalla olleet vaunut liitettiin junaamme, ja meidän junastamme taas liitettiin vaunuja Münchenistä Hampuriin matkalla olleeseen junaan.

Amsterdamista ja Hollannista kerrotaan enemmän muiden blogikirjoituksissa, mutta pari mielenkiintoista seikkaa voisi itsekin mainita. Ensimmäisenä huomasimme junan ikkunasta Hollannin maaseudulla kuinka merkittävässä osassa vesi ja kanavajärjestelmä ovat maassa. Huvittavia yksityiskohtia olivat mm. keskellä peltoa liikkuvalta näyttävä rahtilaiva, pienen teollisuushallin oma satama, sekä Amsterdamissa kuriiri- ja rakennusyritysten kanavalaivat. Toinen mielenkiintoinen seikka oli ilmeisesti ahtaiden porraskäytävien takia tehdyt erikoisautot, joilla muutot ja muu suuremman tavaran siirto asuntoihin pystyttiin tekemään ikkunoiden kautta.

Paljon jo Euroopassa reissanneena mitään maata mullistavaa ei enää tällaiselta reissulta löytynyt, mutta ensimmäinen Hollannin käynti näytti kyllä mm. vesiväylien laajamittaisen käytön olevan mahdollista sopivissa paikoissa. Sveitsissä mielenkiinto kiinnittyi runsaaseen ratikkaliikenteeseen, ja sen sopivuuteen jyrkkien mäkien kiipeämisessä. Hyvinhän se ratikka mäen kiipesi!

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin antoisa, niin liikenteen osalta kuin ihan ulkomaiden matkanakin.

Opiskelumatkan lehtikirjoitus 2016

Liikennealan opiskelijoilla oli mahdollisuus lähteä Amsterdamiin Intertraffic messuille 4.4. - 8.4.2016. Matkan rahoituksen saimme koululta ja yrityksiltä, joille tuotimme messuista materiaalia. Sovittuja lehtikirjoituksia teimme Tie & Liikenne ja  Charter Club- lehtiin. Lehtiin otimme henkilökohtaisesti yhteyttä, mikä nopeutti ja selkeytti tehtävää työtä.

Lehtikirjoituksen Charter Clubille tuottivat Niko Forsell, Mira Linna, Janne Mörttinen, Niklas Ojala, Rico Tammisto ja Tomi Vasiljev. Pääkuvaajamme: Forsell, kirjoittajat: Mörttinen ja Linna, laadunvarmistus: Tammisto ja Vasiljev.

Matkakertomuksessa kerrotaan Amsterdamista, Rotterdamin satamasta, julkisella liikkumisesta ja messuista. Raportissa käsitellään messuilta saatua tietoa pysäköimisestä ja mitä tulevaisuus voisi mahdolisesti tuoda uutta. Kirjoitelmat tuotettiin havainnoimalla, haastattelemalla ja messuesitysten muistiinpanoista. Kaikki jaettu materiaali tuotettiin sähköiseen muotoon.

Tiistaina 5.4.2016 ensimmäinen vierailupäivä Intertraffic messuilla

Esitelmä liikennedatasta by Mika Rytkönen

Tapasimme kuskittoman bussin tekijät. Bussi nähtiin ensimmäistä kertaa Suomessa Vantaan asuntomessuilla 2015

Raportin lähteet & älykäsliikenne esitelmät:
Digital Transport Paving the Way for New Chapter in C-ITS, Mika Rytkonen.
- Precompetitive Public Private Partnership in Smart Mobility, Joëlle Van Den Broek. - Do Intelligent Cars need Intelligent Infrastructure, Tomtom and Maarten Sierhuis. - Open Data for Parking, Ron Peerenboom. Mobility & Big Data Analytics: from Sensor to Services, Laurens Lapré.

Kuvat: Niko Forsell
Lisää kuvia löydätte Flickr-palvelusta hakusanalla HAMK liikenneala.

Raportti ja matkakertomus:
Matkakertomus = https://goo.gl/9I2UjV
Bussipysäköinti = https://goo.gl/yuxSom

Päivitykset:
Tulen päivittämään blogia, jos aiheeseen tulee uutta tietoa, kuten lehtijulkaisut tai korjaukset.

Kiitos yhteistyökumppaneille ja Intertraffic järjestäjille

Janne Mörttinen
HAMK, Liikenneala 22.4.2016
janne.morttinen@student.hamk.fi

Pyörien pysäköinti Amsterdamissa

Pyöräkulttuuri on erittäin vahvassa asemassa Amsterdamissa ja se näkyy katukuvassa. Pyöriä kaupungista löytyy 800 000 kappaletta, ja 63% Amsterdamilaisista kulkee pyörällä joka päivä. Kaupungin polkupyöräverkko on 500 km pitkä.

Pyöriä on joka nurkassa ja silmän kantamattomiin jokaiseen suuntaan katsoessa. Polkupyörille on tehty omia telineitä, mutta silti niitä on jokaisella sivukadulla ja jokaisen sillan kaide on täynnä. Rautatieaseman läheisyydessä valvomattomia pysäköintitelineitä on 250 000 kappaletta, maksullisia 13 000 kappaletta ja kunnan valvomia telineitä noin 4000 kappaletta. Reilu määrä polkupyöriä jää siis ilman pysäköintitelinettä ja sen huomaa katukuvassa. Tässä kirjoituksessa esittelen muutamia havaintoja pyörien pysäköinnistä kuvien avulla.

Sisääkäynti vartioituun polkupyöräparkkihalliin, Centraal Stationin vieressä

Ilmaa

Vartioitu parkkihalli polkupyörille

Yllä olevissa kuvissa on Centraal Stationin vieressä oleva vartioitu parkkihalli. Parkkihallin yhteydessä oli myös ilmapiste, missä oli mahdollisuus täyttää pyörän renkaat.

Polkupyöriä Centraal Stationin edustalla

Centraal Stationin lähistöllä oli myös pyörähotelli. Amsterdamin kotisivuilla kerrotaan, että pyörät saa pysäköidä mihin tahansa, kunhan ne eivät aiheuta haittaa liikenteelle.  

Kolmikerroksinen pyörähotelli lähellä Centraal Stationia

Pyörähotelli sisältä

Pyörähotellin ylin kerros ei ollut enää niin täynnä

Myös vapaita paikkoja olisi ollut

Polkupyöriä pyörähotellissa

Liuskoja pitkin pyörät on helppo taluttaa ylempiin kerroksiin

Telineessä pysäköinti max 14 päivää

Sillat olivat täynnä pysäköityjä pyöriä

Lautan päällä oleva pyöräparkki Centraal Stationin takana

Hieman eriskummallisempi pyörän pysäköintitapa

Pyöräparkkeja ei selvästi riitä kaikille pyörille, mutta silti Amsterdamilaiset osaavat pysäköidä pyöränsä niin, ettei se häiritse muuta liikennettä. Tehdyt pyöräparkit ovat kuitenkin edistyksellisiä ja toimivia ratkaisuja.

Miikka Hara
INLINU14A6

Lähteet
http://www.iamsterdam.com/en/media-centre/city-hall/dossier-cycling/cycling-faq