Zürich & Amsterdam 4.-6.4.2016

INLINU14-ryhmän tie suuntautui Intertraffic 2016 -messuille Amsterdamiin huhtikuussa, viikolla 14. Muu ryhmä matkusti suoraan Suomesta Hollantiin, mutta me suuntasimme Aapo K:n kanssa ensin vähän etelämmäs, Zürichiin Sveitsiin. Zürichissä oli alun perin tarkoitus käydä yritysvierailulla yrityksessä joka valmistaa quadrokoptereita, ja jonka kanssa Aapolla on ollut yhteistyökuvioita omaan videoliikenteenlaskentaprojektiinsa liittyen. Yritysvierailu kuitenkin peruuntui edellisellä viikolla, joten Zürichissä käynnistä tuli vain päiväretki komeisiin sveitsiläisiin maisemiin.

Kaupunki on rakentunut matalahkojen vuorten väliseen jokilaaksoon, Zürich-järven päähän. Liikenteellisesti kaupunki oli mielenkiintoinen, ensimmäisenä rautatieasemalta ulos tullessamme huomasimme kuinka hiljaista keskellä päivää oli. Autoliikenteestä lähti todella vähän ääntä, ja pohdimme että siihen vaikutti ainakin ns. "hiljainen" asfaltti, ja mahdollisesti myös tiukemmat melurajoitukset.


Raitiovaunuliikennettä kaupungin keskustassa näytti olevan erittäin paljon, vähän liioiteltuna joka kadunkulmassa oli raitiovaunu menossa johonkin suuntaan koko ajan. Yksityiskohtana bongasimme myös roskisratikan, kaupungin laaja ratikkaverkko mahdollistaa verkon käytön myös logistiikkaan. Polkupyöräily vaikutti myös olevan suosittua, mm. päärautatieaseman pyöräpysäköinti oli täynnä, vaikka paikkoja olikin erittäin runsaasti.

Zürichissä tärkein liikennealan oppi löytyi Central-nimiseltä raitiovaunupysäkiltä. Pysäkillä oli ratikkaliikennettä kolmeen suuntaan, ja toteutustapa oli suomalaisesta näkökulmasta aika erikoinen. Osa matkustajista mm. nousi suoraan toisen linjan kiskoilta kyytiin, ja osa laitureista oli vajaamittaisia. Ehkä Suomessakin olisi mahdollista tehdä joustavampia ratkaisuja, eikä aina todeta standardin mukaisen ratkaisun olevan sopimaton johonkin. Onko esimerkiksi rautateillä jokaisen uuden pysäkin oltava täydellisin asemarakentein, alikuluin jne. rakennettu (ja kallis), vai olisiko mahdollista toteuttaa kevytrakenteisempi ratkaisu, ja saada siten palvelua aikaiseksi halvemmalla useimmille matkustajille...

Zürichistä suuntasimme maanantai-iltana kohti Amsterdamia yöjunalla. Etukäteen pitkältä vaikuttanut junamatka, 12 tuntia, meni ihan mukavasti nukkuessa, mitä nyt naapurihytissä vähän kolisteltiin yöllä... Keskellä yötä (noin kolmen aikaan) juna oli pysähdyksissä noin tunnin verran, kun Münchenistä Amsterdamiin matkalla olleet vaunut liitettiin junaamme, ja meidän junastamme taas liitettiin vaunuja Münchenistä Hampuriin matkalla olleeseen junaan.

Amsterdamista ja Hollannista kerrotaan enemmän muiden blogikirjoituksissa, mutta pari mielenkiintoista seikkaa voisi itsekin mainita. Ensimmäisenä huomasimme junan ikkunasta Hollannin maaseudulla kuinka merkittävässä osassa vesi ja kanavajärjestelmä ovat maassa. Huvittavia yksityiskohtia olivat mm. keskellä peltoa liikkuvalta näyttävä rahtilaiva, pienen teollisuushallin oma satama, sekä Amsterdamissa kuriiri- ja rakennusyritysten kanavalaivat. Toinen mielenkiintoinen seikka oli ilmeisesti ahtaiden porraskäytävien takia tehdyt erikoisautot, joilla muutot ja muu suuremman tavaran siirto asuntoihin pystyttiin tekemään ikkunoiden kautta.

Paljon jo Euroopassa reissanneena mitään maata mullistavaa ei enää tällaiselta reissulta löytynyt, mutta ensimmäinen Hollannin käynti näytti kyllä mm. vesiväylien laajamittaisen käytön olevan mahdollista sopivissa paikoissa. Sveitsissä mielenkiinto kiinnittyi runsaaseen ratikkaliikenteeseen, ja sen sopivuuteen jyrkkien mäkien kiipeämisessä. Hyvinhän se ratikka mäen kiipesi!

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin antoisa, niin liikenteen osalta kuin ihan ulkomaiden matkanakin.