Uutta oppia Alankomaista

KLM 737-800.

Matkamme kohti Alankomaita ja sen pääkaupunkia Amsterdamia alkoi maanantaipäivänä 4. huhtikuuta Helsinki-Vantaan lentoasemalta, jossa tapasimme osan INLINU14-ryhmämme opiskelijoista opettajineen. Pieni osa ryhmäläisistämme matkusti Amsterdamiin jonain muuna ajankohtana tai eri kulkumuotoja käyttäen. Kaikki olivat odottaneet matkaa jo pidemmän aikaa ja tuota pikaa KLM:n lento 1168 olikin ilmassa ja tunnelma ryhmän sisällä oli innostunut ja samalla odottava.

Amsterdamin lentoasemalle saavuttuamme ensimmäinen tehtävämme oli ostaa jokaiselle oma joukkoliikennelippu, jolla pystyisimme kulkemaan Amsterdamin alueella vapaasti. Asiakaspalvelusta kysymisen jälkeen kuitenkin selvisi, että joukkoliikennelipun ostaminen ei onnistuisi lentokentältä, vaan ensiksi tuli ostaa kertalippu junaan esimerkiksi Amsterdamin keskustaan, josta joukkoliikennelipun saisi lopulta ostettua. Tämä oli ehkä pienoinen yllätys monelle, sillä lentoasemalta lähti junan lisäksi myös esimerkiksi linja-autoja. Lisäksi automaatteja, joista joukkoliikennelippuja sai ostaa, oli melko harvakseltaan ja hankala löytää yleiselläkin tasolla.

Arkkitehtuuria Amsterdamin keskustan tuntumassa.

Polkupyöräilijät on Alankomaissa otettu huomioon.

Keskustasta joukkoliikennelipun ostettuamme matkasimme raitiovaunulla hotelliimme ja tavarat purettuamme lähdimme tutustumaan kunnolla Amsterdamin keskustaan. Silmään pisti etenkin kaupungin arkkitehtuuri ja sen lukuisat kanaalit, mutta näin liikennealan opiskelijan näkökulmasta polkupyöräilyn suosio ja suunnittelu veivät suurimman huomion. Itsessäni ja muissa opiskelijoissa herätti suurta ihailua ja mielenkiintoa, kuinka polkupyöräilystä on saatu näin suosittu kulkumuoto suurkaupungin alueella ja koko maassa. Tietysti Alankomaissa mm. vähäiset korkeuserot ja ilmasto ovat Suomeen verrattaessa suotuisammat pyöräilyä ajatellen, mutta jotain on myös suunnitteluvaiheessa tehty oikein. Missä ikinä kuljitkin, niin pyöräilijät oli otettu huomioon ja pyöräilystä oli tehty helppoa ja ennen kaikkea turvallista omilla pyöräkaistoillaan ja -teillään. Lisäksi polkupyörille oli etenkin asemien läheisyydessä omat liityntäparkkinsa, joista hyvänä esimerkkinä toimii keskustan aseman kolmikerroksinen, 2500 ilmaista paikkaa sisältävä polkupyöräparkki.

Kolmikerroksinen polkupyöräparkki.

HotSpotDETECTOR ilmoittaa vaarasta.

Seuraavana päivänä vuorossa oli vierailu Intertraffic 2016-messuilla, jossa oli kattavasti esillä mm. erilaiset älyliikenteen, infran, pysäköinnin sekä liikenneturvallisuuden tuoreimmat innovaatiot ja ratkaisut. Aika messuilla kului nopeasti ja nähtävää oli niin paljon, ettei yhteen osa-alueeseen ehtinyt perehtymään messujen aikana kovinkaan syvällisesti. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin erilaiset pysäköintisovellukset, joilla parkkipaikan löytäminen on vaivatonta ja nopeaa sekä muut älyliikenteet innovaatiot, joissa esimerkiksi tien ympärillä olevat sensorit ilmoittavat raskaan ajoneuvon kuljettajalle hyvissä ajoin mahdollisesta rengasrikon vaarasta tai ylipainosta lähestyvän sillan ylityksen osalta. Kaiken kaikkiaan messujen anti oli runsas ja keskustelua herättävä.

Ajax Amsterdamin kotistadion.

Vapaa-ajalla ehdimme pyörähtämään myös Amsterdamin ylpeyden eli jalkapallojoukkue Ajax Amsterdamin kotistadionilla, jossa kävimme mielenkiintoisen ja antoisan opaskierroksen stadionin uumenissa. Lisäksi tutustuimme paikalliseen frisbeegolf-rataan, jossa olimme ainoat heittäjät koko radalla. Arvelenkin frisbeegolf-kulttuurin olevan Alankomaissa hieman erilaista kuin Suomessa, sillä paikalliset ohikulkijat katsoivat meitä lähinnä ihmetellen.

Maersk Linen rahtilaiva Rotterdamin satamassa.

Pikkuhiljaa matkamme lähestyi loppuaan, mutta vielä oli edessä vierailu Rotterdamin satamassa, jonka voidaan sanoa olevan massiivisen kokoinen. Matkamme Amsterdamista Rotterdamin satamaan käsitti raitiovaunumatkan hotellilta Lelylaanin asemalle, josta lähdimme junalla Rotterdamin kaupunkiin. Sieltä jatkoimme matkaa toisella junalla kohti satama-aluetta ja Hoek van Hollandia, josta vuokrasimme jokaiselle polkupyörät. Seuraavaksi hyppäsimme lautan kyytiin, joka vei meidät pidemmälle satama-alueelle Maasvlakt-nimiseen paikkaan, josta taas pyöräilimme muutaman kilometrin Futurelandiin. Futurelandissa meille esiteltiin sataman toimintaa ja pääsimme kiertoajelulle lautalla sataman ympäristöön. Päivä oli pitkä, mutta kokemuksena erittäin hieno ja itsellä heräsi aivan eri tavalla mielenkiinto sataman toimintaan ja suunnitteluun. En olisi osannut kuvitellakaan, kuinka iso satama todella on kyseessä ja kuinka paljon tavaraa siellä liikkuu päivittäin.

Päivät Alankomaissa kuluivat todella nopeasti ja enää oli jäljellä matkapäivä takaisin Suomeen. Kokonaisuudessaan reissun voi sanoa olleen erittäin onnistunut ja haluankin kiittää kanssaopiskelijoita sekä opettajia, jotka mahdollistivat tämän matkan. Reissusta jäi käteen paljon uutta tietoa, ideoita, näkökulmia ja kokemuksia, jotka tekevät meistä jälleen viisaampia liikennealan opiskelijoita!


- Rico Tammisto